7.4.2018

PAREMPI VERSIO ITSESTÄNI

Heippa! Tänään tulin kirjoittelemaan vähän tämän viikon fiiliksiäni ylös. En oikein tiedä miten aloittaisin tän postauksen, joten laitetaan alkuun pari keväistä kuvaa, joita kävin tänään ottamassa ulkoa. Ulkona on jo pääosin ihanan keväisen näköistä!





Tällä viikolla..... no emmä tiiä. Vaihtareiden mielialanvaihtelut on todellakin just niin uskomattomia mitä puhutaan, tällä viikolla mun fiilikset on heitelleet ihan laidasta laitaan todella paljon. On ollut hyviä ja ihan peruskivoja päiviä, muutama aika tylsä päivä jolloin ei tapahtunut oikein mitään ja pitkästä aikaa yksi oikeasti huono päivä. Pitkästä aikaa oli koko päivän sellanen olo, että ei tästä tuu mitään, kaikki ärsyttää ja tekis mieli vaan hautautua peiton alle ja herätä huomenna seuraavaan päivään. No, se tunne meni kyllä ohi, niinkuin aina (tällä kertaa sillä kun mulla oli illalla jalkapallopeli jossa näin pitkästä aikaa futiskavereita ja jonne menin mun aluevalvojan kyydillä ja oli kiva jutella myös hänen kanssa). Joten eipä siinä mitään. 
Oon tällä viikolla myös ajatellut kotiinpaluuta ihan tosi paljon. Ajatukset sitä kohtaan on muuttuneet ihan koko ajan, välillä melkein itken kun ajattelen sitä että täältä pitää kohta lähteä ja tää kaikki on ohi, ja sit välillä tuntuukin, että ei se täältä lähteminen nyt niin iso juttu tuukaan olemaan ja on oikeestaan ihan kiva mennä sit kohta jo Suomeen. Onhan tässä nyt jo tovi oltu poissa. Mut sit taas. Miten mä voin lähteä. Miten mä voisin olla lähtemättä. Ei vielä ei vielä ei vielä. Joka kerta kun avaan puhelimen päivälaskurin, vähän jännittää, miten pieneksi se numero on edelliskerrasta muuttunut. Välttelen sen laskurin avaamista, kunnes mun on pakko saada tietää montako päivää on jäljellä. Ja sit taas järkytyn siitä miten vähän niitä on. Viimeksi kun katsoin, mulla oli jäljellä 80 päivää. En halua tietää, montako on nyt. Se on joka tapauksessa aivan liian vähän ja samaan aikaan liikaa. 




Ehkä pahinta on se, kun en voi ite vaikuttaa mitenkään mihinkään siihen kotiinpaluuseen liittyen. Mä oon ihminen, joka aina suunnittelee kaiken ja pitää asiat hyvin järjestyksessä, ja sitkun tuleekin tämmönen iso, ihana mutta kamala asia joka vaan lähestyy ja lähestyy hirveätä vauhtia ja jota en voi mitenkään itse hallita, se ahdistaa. Mä en yhtään tiedä, mitä tapahtuu sitten kun palaan Suomeen, millaista mun elämä tulee olemaan, miten sopeudun takaisin, miten kova ikävä tulee Jenkkeihin, ylipäätäänkin että miltä tuntuu olla taas siellä Suomessa. Millaista mun elämä tulee olemaan sitten kun palaan kotiin ja ympäristöön, joka on varmaan edelleen aikalailla samanlainen kuin ennen mun lähtöä, mutta mä ite oon muuttunut näin paljon? Mä nimittäin olen muuttunut ihmisenä oikeasti tosi paljon. Mun arvot on menneet vähän erilaiseen järjestykseen, mä tunnen nyt itseni paremmin ja osaan arvostaa tiettyjä asioita aivan eri tavalla kuin ennen. Mä maailmankuva on muuttunut, ja mä olen oppinut ja tajunnut joitain asioita täällä Jenkeissä mitä en ollut Suomessa ikinä ajatellutkaan.  Musta on tullut paljon itsenäisempi, rohkeampi, itsevarmempi, puheliaampi ja jotenkin vaan enemmän minä. Tai tavallaan tunnen, että nää uudet puolet mitä mussa nyt on, on aina olleet osa mua, mutta nyt ne on vaan nousseet paremmin esiin. Tätä on vaikea selittää, mutta ihmiset jotka tuntee mut hyvin tulee kyllä varmaan huomaamaan mitä mä tarkotan. Vaihtovuosi on tavallaan tehnyt musta paremman version itsestäni. Se on mun mielestä ehkä paras asia tässä koko hommassa; se, miten paljon tämä kokemus on antanut, miten paljon enemmän tää kaikki on opettanut kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Ja kans se, miten hyvältä tuntuu osata puhua vierasta kieltä ihan yhtä sujuvasti kuin omaa äidinkieltä. Se on ihan mahtavaa. 

Mä oon tosi ylpeä itsestäni. Kyllä mä loppujen lopuksi handlasin tän vaihtovuoden aika hyvin, vaikka se sillon alussa niin vaikealta tuntuikin. ;) Huhhuh. On tää elämä joskus aika siistiä. 

Kuulumisia sen verran, että mun arkeen tulee nyt vähän uusia tuulia vielä näiksi loppukuukausiksi, sillä mä päätin aloittaa tenniksen koulun joukkueessa! Oon tästä tosi innoissani, koska vaikka olin jo päättänyt että en tekisi mitään urheilulajeja (muuta kuin salillakäyntiä) nyt enää keväällä, niin aloin sitten kuitenkin kaipaamaan vähän enemmän jotain tekemistä arkeen. Salilla käyminen kun on kuitenkin aika yksinäistä, vaikka yksin treenaamisesta tykkäänkin. No nyt pitäis sitten olla vähän kiireisempää! Tennistreenejä on käsittääkseni joka päivä koulun jälkeen. Mun ekat treenit on siis ens maanantaina (vai olikohan se tiistaina, anyway). Oon tosi innoissani ja ilonen tästä. :) 

Ei mulla tänään muuta. Ensi kertaan!

- Iida 

2.4.2018

SPRING BREAK

Moikka! Ihan huomaamatta koko maaliskuu hujahti ohi enkä kerennyt tehdä kuin yhden blogipostauksen. Tai no, olisin mä kerennyt, mutta ei ollut oikein mitään ideoita mistä kirjoittaisin. Maaliskuussa ei siis tapahtunut juuri mitään kovin ihmeellistä, ihan tavallista arkea vaan (mutta mukavaa sellaista). Tänne on nyt tullut ihan täysin kevät, lumet on sulaneet ja aurinko paistaa koko ajan lämpimämmin, ja se on ihanaa.

Viime viikolla mulla oli spring break, eli viikon loma koulusta. Ekat neljä päivää mun lomasta oli aika tosi tylsiä enkä tehnyt oikeastaan mitään, koska melkein kaikki kaverit oli jossain muualla lomanvietossa eikä mulla ollut mitään tekemistä. Tuli sitten katsottua melkein yksi kokonainen kausi The Officea Netflixistä (oon aivan koukussa siihen). Mutta sitten keskiviikkona sain mun siskon Annan Texasista tänne mun luo kylään loppulomaksi, mikä oli ihanaa!! Oli ihan hassua miten erilaisiksi mm. meidän englannin aksentit oli muuttuneet 8 kuukauden aikana :) Meillä oli tosi kivat viisi päivää täällä Ann Arborissa, tämä kun on niin kiva kaupunki. Tässä vähän kuvia siitä mitä tehtiin!

Twins reunited!





 Mm. nämä kuvat otettiin yhdessä mun lempikahvilassa. 

Me molemmat tykätään ottaa kuvia tosi paljon, joten tuli sitten pidettyä aika monet spontaanit kuvaukset noiden muutaman päivän aikana. Kuvattiin niin kahvilassa, sivukaduilla, mun huoneessa kuin meidän kuistillakin.....:D spontaanit kuvaussessiot on parhaita, haha. Sen lisäks käytiin kahvilla, pyörittiin keskustassa, naurettiin, syötiin, käytiin leffassa ja saunottiin, jne! 




Perjantaina mun aluevalvoja vei mut ja Annan yhteen taidemuseoon ja syömään kivaan ravintolaan täällä Ann Arborissa. Se oli tosi kiva!!


@Zingerman's cafe


Anna otti turistina niin paljon kivoja kuvia tuolta keskustasta, että mullekin tuli sellanen olo että pitäis nyt mennä joku päivä sinne vaan ottamaan vähän kuvia ihan muuten vaan. Ei vaan tuu tollasta mieleen, kun siellä käy melkein joka päivä, vaikka siellä onkin aina niin nättiä. 





Täällä oli osan ajasta aika pilvistä ja sateista, mutta viimeisinä päivinä aurinkokin tuli esiin ja Ann Arbor näytti parhaat puolensa. :) Tää kaupunki on siitä ihana, että esim. keskustassa on kaikki ihan lähellä ja täällä on tosi helppo liikkua ympäriinsä ilman autoakin, joten saatiin aika paljon kaikkea kivaa tehtyä.



Nää kuvat otettiin muuten meidän kuistilla oven edessä :D Ei sitä aina tarvii mitään superhienoa kuvauspaikkaa...



Vikana aamuna käytiin sunnuntaibrunssilla, tai oikeastaan vohveleilla yhdessä kahvilassa jossa mä olin jo pitkään halunnut käydä. Oli niiiin hyvää...

Sunnuntaiaamuna eli pääsiäisenä pääsiäispupu oli tuonut kaikille meille lapsille korit täynnä suklaata ja kaikkee muuta kivaa, vähän niinkuin jouluna oli ne joulusukat. En edes tiennyt että täällä on tollanen tapa, joten se oli hauska yllätys! :D

Kevätloma oli mukava mutta nyt on kyllä myös tosi kiva olla takas koulussa. Tänään, eli ekana päivänä loman jälkeen, oli ihana nähdä kaikki kaverit viikon jälkeen ja opettajatkin oli vielä hyvällä tuulella eikä tullut mitään läksyjä. Kerrankin paluu arkeen ei tuntunut yhtään ankealta. :)

No joo, tällästä tällä kertaa. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! Koitan olla vähän aktiivisempi tämän blogin kanssa nyt huhtikuussa. Voisin vaikka kirjotella tässä joku päivä taas vähän fiiliksiä ylös.
Kivaa viikkoa kaikille! :)

- Iida

9.3.2018

VIIKONLOPPUFIILIKSIÄ

Heippa ja hyvää maaliskuuta! Tänään tuntui, että haluan tulla kirjoittamaan, vaikkei mitään varsinaista postausideaa olekaan mielessä eikä sen puoleen mitään ihmeellistä kerrottavaakaan. Tässä nyt kuitenkin vähän sekalaisesti kuulumisia ja fiiliksiä viime päiviltä.

Täällä maaliskuu on alkanut pirteästi. Muutamana päivänä viime viikolla oli jo tosi ihana keväinen keli, +12 astetta celciusta ja auringonpaistetta, eikä lumesta enää tietoakaan. Viime viikon keskiviikkona meillä loppui koulu jo kahdeltatoista kun oli early release, ja mentiin kavereiden kanssa keskustaan koulun jälkeen. Käytiin ostamassa frozen yoghurttia ja nautittiin kun ulkona pystyi olemaan ilman takkia ja oli ihan täydellinen kevätpäivä, tuntui melkein jopa kesältä. 

Seuraavana päivänä tänne tosin iski sitten todellinen takatalvi, eli ankara loska-lumimyrsky, mitä seurasi kahden päivän yhtäjaksoinen vesisade ja loskaiset kadut. Se siitä keväästä... no, toivotaan että se tulee pian takaisin. 

Oon liikkunut viime aikoina tosi paljon, koska personal fitness -kurssilla tehdään melkein joka päivä joku treeni. Koululiikunta on ihan kivaa, mutta oon silti käynyt koulun jälkeen myös salilla pari kertaa viikossa, koska mulle salitreeni on paljon muutakin kuin kropasta huolehtimista. Parasta on, jos salin ikkunoista paistaa sisään aurinko, saan treenata yksin, siellä ei ole kovin paljon ihmisiä ja kuulokkeissa riittää hyvää musiikkia - silloin voin unohtaa kaiken mahdollisen koulustressin ja arjen kiireet hetkeksi. Salille meneminen piristää yleensä aina, oli fiilis mikä tahansa.

Ann Arborissa on vaan niin nättiä.

Viime aikoina fiilikset on kyllä olleet muutenkin hyvät. Monesti, esim. illalla ulkona kävellessäni olen huomannut yhtäkkiä vaan alkavani hymyillä ja nauraa ääneen - ihan vaan sille, miten ihanaa on olla täällä ja miten onnellinen oon. Sille miten luonnolliselta tuntuu puhua englantia, miten kotoisalta koulu ja keskusta ja sali tuntuvat. Ann Arbor tuntuu kodilta, paikalta jonne kuulun. En olisi kyllä voinut parempaa sijoitusta toivoa.

Musta on ihanaa, että mulla on vielä yli kolme kuukautta aikaa nauttia tästä jenkkielämästä, mutta samalla vähän pelottaa se miten vähän se kuitenkin on. Nämä loppukuukaudet tulee menemään niin nopeasti, etten ehdi varmaan huomatakaan ennen kuin istun jo koneessa matkalla Helsinkiin. Toisaalta ajatus siitä, että on enää kolme ja puoli kuukautta siihen, että pääsen kotiin, on aivan ihana, mutta toisaalta se ahdistaa. En haluaisi lähteä täältä, mutta miten mä muka voisin olla menemättä kotiin? Tottakai mun täytyy lähteä. En vaan tiedä, onko kesäkuun kahdeskymmenesviides vielä oikea aika siihen - vaikka eipä sillä ole väliä, koska sinä päivänä mun kone lähtee joka tapauksessa, olin valmis tai en. Tavallaan hyvä että mulla ei ole vaihtoehtoja tän suhteen, niin ei tarvitse tehdä itse mitään isoa päätöstä kotiinpaluun suhteen.  



"The world is a globe - the farther you sail, the closer to home you are." 
- Terry Pratchett

Yks päivä tossa John Greenin Turtles all the way down -kirjaa lukiessani törmäsin ylläolevaan lainaukseen kirjan sivulla ja äkkiä tajusin, miten totta se onkaan... Mitä kauemmas matkaat, sen lähemmäs kotia pääset. Ajatuksen tasolla. Toi kirja on muuten tosi hyvä muutenkin, suosittelen lukemaan :)

Tänään perjantaina koulussa oli meidän koulun Black Student Unionin järjestämä assembly, jossa juhlittiin Black History Month. Siellä oli monia erilaisia black student unioniin kuuluvien oppilaitten esityksiä, laulua, tanssia, runoja jne ja oli kyllä tosi kiva olla näkemässä se. Meidän koulun oppilaat on niin lahjakkaita että toi oli melkein kuin joku talent show.

Nyt mä lähden viikonlopun viettoon. Viikonlopulle olis suunnitelmissa mm. thrift shoppingia, ehkä salilla käymistä, prom-mekon metsästystä ja ehkä vähän kuvailua pitkästä aikaa kavereitten kanssa. Toivon, että äitin lähettämä paketti Suomesta olisi tänään koulusta kotiin tullessani myös tullut perille, sillä ainakin alkaisi viikonloppu hyvin. On nimittäin päässeet vähän suomiherkut loppumaan...

Palaillaan pian, kivaa maaliskuuta kaikille! :) 

- Iida 

26.2.2018

PÄIVÄ MUN KANSSA: 2/23/2018

Moikka! Viime perjantaina päätin ottaa teidät mun päivään mukaan. Päivä oli aika tapahtumarikas, ja illalla meillä oli mm. tanssit koululla! Muuten toi perjantai oli aikalailla mun tavallinen arkipäivä, joten jos kiinnostaa, miltä mun päivät täällä jenkki-high schoolissa näyttää, niin jatkahan lukemista :) 

6:02 - Herätyskello soi. Pomppaan saman tien sängystä ylös ja alan aamutoimiin. Pesen naaman, petaan sängyn, puen vaatteet päälle ja pakkaan repun valmiiksi.

6:20 - Menen keittiöön ja kaadan itselleni kupillisen mysliä mantelimaidolla ja banaanisiivuilla. Aamiaista syödessäni tsekkailen puhelimesta somet läpi.


6:27 - Alan tekemään lounasta itselleni mukaan. Keitän pastaa jonka sekaan laitan pestoa ja lisäksi otan mukaan viinirypäleitä, porkkanoita ja banaanin. Tiedän, että lounas tulee luultavasti olemaan ankea ja vähän liian pieni, mutta ideoiden puute iskee ja lopulta sanon että ihan sama.

6:46 - Meikkaan pikaisesti. Teen kevyen ja luonnollisen meikin, kevyt meikkipohja, kulmat, sipaus aurinkopuuteria ja poskipunaa - valmis!

7:01 - Laitan kuulokkeet päähän ja lähden kävelemään bussipysäkille valostuvassa aamuhämärässä. Kaduilla on hiljaista, vastaan tulee vain yksi koiranulkoiluttaja.


7:11 - Saavun pysäkille kerrankin hyvissä ajoin, ei tarvinnut edes juosta. Bussi tulee neljän minuutin päästä ja nousen kyytiin.

7:24 - Koululla. Kävelen lokerolleni jättääkseni takin sinne. Yrittäessäni avata lokeroani kuitenkin tajuan, että olen unohtanut sen tunnusluvun, koska tavallisesti jätän sen aina auki. No, ei voi mitään. Suuntaan jooga-luokan eteen takki sylissäni odottelemaan tunnin alkua.

7:44 - Käyn vaihtamassa farkut yoga pantseihin ja joogatunti alkaa. Kerrankin ensimmäisellä tunnilla ei väsytä ollenkaan, jooga tuntuu ihanalta. Mun jalat on keskiviikon salitreenistä vieläkin tosi kipeät, joten jooga tekee hyvää.

8:45 - Päivän eka tunti ohi. Vaihdan vaatteet ja suuntaan toiselle päivän toiselle tunnille, joka on Health & wellness.

Nyt on jo niin keväistä, että koululle kävellessä on jo valoisaa!

9:30 - Tehdään koko toinen tunti personality analysis -projekteja, jossa pitää kirjoittaa itsestään ja asioista, jotka tekee minusta minut, kuten perhe, kaverit, harrastukset jne. Saan aika paljon aikaiseksi, kirjoitan kaksi kappaletta kohtaan "Four of the most significant memories of my life". 

9:48 - Pääsen toiselta tunnilta. Käyn kysymässä kansliasta lokeroni tunnusluvun (joka olikin jotain aivan muuta mitä muistelin) ja suuntaan sitten kolmanteen kerrokseen matikan tunnille. Matikan tunnilla saadaan tietää eilisen kokeen tulokset, sain B+ eli kasin, jes! Seuraava asia mitä aletaan tunnilla käymään läpi onkin sitten yhtälöparit, jotka näyttää ainakin aluksi tosi vaikeilta. Kesken tunnin opettaja tuo mulle viestin opolta, jossa kerrotaan että mulla on WIDA-kielitestin kirjoituskoe viidennellä tunnilla.

10:55 - Kello soi viimeinkin lounastunnin alkamisen merkiksi. Kiiruhdan ulos luokasta kansliaan ostamaan lipun illalla oleviin koulun Glo Ball -tanssiaisiin. Muutama muukin on ajatellut samaa, ja joudun jonottamaan noin viisi minuuttia ennen kuin saan liput ostettua.

11:10 - Löydän kaverini yhdestä historian luokasta ja jäädään sinne hengaamaan loppulounaan ajaksi. Kuten arvelinkin, mun eväät maistuu ankealta ja jään vähän nälkäiseksi. Vannon, että maanantaina otan ihan kunnon ruokaa lounaaksi.

11:25 - Siirrytään Franzin kanssa neljännen tunnin eli enkun luokkaan. Kooshan kopioi multa kotitehtävät ja jutustelen kavereiden kanssa hetken aikaa, kunnes Mr. D huutaa "Silent reading!" ja kaikki kaivaa kirjat esille tunnin aluksi.


11:45 - Tunnilla keskustellaan tällä hetkellä kurssilla kesken olevasta kirjasta My Ántonia, joka kertoo ensimmäisten maanviljeliöiden elämästä Nebraskassa 1800-luvun lopussa. Tyyliin puolet luokasta ei oikeasti lue tota kirjaa vaikka pitäisi, mutta mun mielestä se on oikeesti aika mielenkiintoinen ja sain sen juuri eilen luettua loppuun. Neljäs tunti on aina mun lempparikohta koulupäivästä, ja niin on nytkin.

12:35 - Viides tunti alkaa. Suuntaan historian luokan sijaan kirjastoon tekemään sen WIDA-testin. Kaikkien oppilaiden joiden äidinkieli ei ole englanti täytyy tehdä nuo testit, joihin kuuluu lukeminen, kuuntelu, puhe- ja kirjoituskoe. Kirjoituskoe on todella helppo, vaikka mulla menee siinä koko tunti.

1:40 - Kiiruhdan vähän myöhässä Annexiin kuudennelle tunnille, joka on Personal fitness. Tavallisesti se on aina liikuntaa, eli esim. kuntopiiri salissa, mutta tänään meillä on pelkkä luento. Aika samanlaista kuin Healthin luennot, eli tylsää. Meinaan nukahtaa.

2:36 - Pääsen koulusta. Syön myöhemmäksi säästämäni banaanin ja harkitsen hetken, menisinkö keskustaan koulun jälkeen, mutta päätän lähteä kävelemään suoraan kotiin.

3:07 - Kotiovella tajuan, että se on lukossa eikä minulla ole avainta mukana, eikä ketään ole kotona. Nice. Istun kuistille odottamaan, että joku tulisi kotiin.

3:46 - Hostisä tulee viimeinkin kotiin ja pääsen sisälle. Tekee mieli jotain erikoista välipalaa, joten teen itselleni paistettuja kananmunaleipiä. Katson samalla youtubesta thrift haul -videoita, joihin olen tällä hetkellä koukussa.

Välipalaa

4:30 - Laitan tiskit ja siivoan keittiön samalla musiikkia kuunnellen. Fun fact: mä oikeasti tavallaan tykkään siivoamisesta, ja teen sitä aina välillä jos mulla ei ole mitään parempaakaan tekemistä. Se on jotenkin rauhoittavaa. :D

4:59 - Keittiö loistaa puhtauttaan. Menen yläkertaan ja jatkan videoiden katselua.

5:21 - Tajuan yhtäkkiä, että mulla tulee tänään täyteen tasan 6 kuukautta Jenkeissä. Hurjaa! Nyt on enää neljä kuukautta jäljellä. Ihan hassua, vastahan mä tänne tulin, vaikka toisaalta tuntuu että ekoista viikoista on ikuisuus aikaa.

6:03 - Syödään dinneri Helenan ja hostiskän kanssa. 

6:25 - Alan pikkuhiljaa valmistautua tansseja varten. Kyseessä on siis Glo Ball, eli siis enemmänkin disko kuin tanssiaiset, jossa valkoiset ja neonväriset vaatteet pitäisi hohtaa pimeässä. Käyn läpi pienimuotoisen pukeutumiskriisin, koska en tahdo löytää tarpeeksi kivaa valkoista paitaa. Lopulta päädyn mustiin culottes -housuihin ja yksinkertaiseen valkoiseen t-paitaan. Teen kivan kampauksen ja meikkaan uudestaan.

8:10 - Saavun koululle. Etsin Franzin, joka on jäänyt yearbook clubiin tekemään "ylitöitä". Teen Franzille silmämeikin ja hengaillaan yearbook luokassa vähän aikaa, kunnes mennään koulun aulaan odottamaan muiden kavereiden saapumista.

8:55 - Ollaan viimein saatu koko porukka kasaan ja seisotaan jonossa odottamassa sisääpääsyä tansseihin. Tanssien piti alkaa jo 8:30, mutta niitä edeltävä koripallopeli venähti ja nyt jono sisälle on yllättävän pitkä.

9:10 - Päästään viimein sisälle ja bileet voi alkaa. Mulla on ihan kivaa, nään niin amerikkalaisia kuin vaihtarikavereitanikin, tapaan uusia tyyppejä ja musiikki on ainakin parempaa kuin viime tansseissa. Ei mitkään maailman mahtavimmat tanssit (mitä en kyllä odottanutkaan), mutta meidän porukassa meno on ihan jees ja ainakin tulee tanssittua suht paljon. :)


10:43 - Tanssit on ohitse ja porukka valuu ulos. Minä ja Franzi yritetään saada Marieta kiinni puhelimella, koska meidän tavarat on hänen lokerossa eikä me tiedetä sen tunnuslukua. Tässä menee hetki ja vähän jo panikoidaankin, mutta lopulta löydetään oikea lokero ja saadaan se auki.

11:02 - Hostisä tulee hakemaan mut kotiin. Autoon istuessani korvissa soi, päätä särkee ja väsyttää. En malta odottaa nukkumaanpääsyä.

12:10 - Käyn hetken aikaa itseni kanssa taistelua siitä, jaksanko mennä suihkuun vai menenkö suoraan nukkumaan. Lopulta annan periksi ja päätän, että en jaksa. Öitä!


Mitä tykkäsitte tämän tyylisestä postauksesta? :) Mulla on nyt viime aikoina täällä mennyt jotenkin tosi hyvin, nautin olostani täällä ihan täysillä ja tuntuu, että tää on just oikea paikka mulle. Tunnen tavallaan löytäneeni paikkani täällä, ja se on kyllä paras tunne ikinä. Ei mulla muuta...

Nähdään ensi postauksessa 
- Iida